Rrapa roiskuu ja muuta mukavaa.

Marion näytti taas tänään kyntensä kisojen järjestäjänä, kun osallistujamäärä alitti jälleen kerran maksimin. Vähimmillään luokassa mini I oli vain 14 osallistujaa. Näemmä vähänkään vanhempia kutsuja ei edes vilkaista... No, mahduinpa itse hyvällä omallatunnolla jälleen kerran mukaan. Sijoitusta ei yhdellekään koiralle valitettavasti tullut - Valtti oli parhaimpana yhdeksäs ja Nano viipotti sijalle 23. Väliin sukeutui Hugs 'n Kisses Fleck sijalla 13. Komea clumberinspanieliuros vei tällä kertaa hienosti voiton.

Muulla kisarintamalla menee oikein hienosti. Jokainen koira kilpailee agilityn osalla yhä ykkösluokassa, mutta Nano ja Kiia ovat päässeet tokossa jo avoimeen luokkaan, josta ei vielä ollakaan ehditty tuloksia hakemaan. Valttikin on enää sen yhden ykköstuloksen päässä samasta pisteestä. Palveluskoiralajeissa kilpaillaan nyt jäljessä, Nano sai upean ykköstuloksen alosta koko hommelin parhain pistein - 300 - kun Valtti samaan aikaan veti periaatteessa vastaavan tuloksen BH-kokeessa - 100 pistettä! Se päivä jäi mieleen. Kiia tosin sai hylätyn tuloksen pistein 23, mutta minkäs teet. Neidillä oli huono päivä.

Nano siis kantaa nyt titteliluetteloa BH Jk1 RH-E, ellen väärin muista, Valtti on "vaivainen" BH (vielä). Kiian menestys keskittyy näyttelyihin, ja kaksista ensimmäisistä saatiin jo sertit, eri- ja pn-ykköset sekä ropit, toisesta cacib ja titteli vLTW-09! Innolla sitten kaivelinkin tulevia näyttelyitä jälleen kerran. Nanon tulos niistä on ollut parhaimmillaan (ja koko ajan) EH/2, mikä on kuitenkin jo ihan hyvä käyttökoiralle. Valtti ei ole kehissä ehtinyt esittäytyä ollenkaan, mutta melko lailla Nanon tasoa neidin oletamme olevan.

Ja eipä kai sitten enää muuta... Uroksen hankkimista harkitsen, mutta luultavasti se tulee olemaan oma kasvatti, joka sitten joskus kaukaisuudessa jää ensimmäisestä pentueesta. Eiköhän ne komeimmat herraset aina jostain muualta löydy.

Myöhäiset tunnelmat.

Rapa roiskui ja huudot kaikuivat, nyt niistä on jäljellä enää mukava muisto. Marionin ensimmäiset kilpailut olivat virallisesti kolme päivää sitten, mutta tuloksista saatiin selvyys vasta hetki sitten - pahoittelemme suuresi odotusta! Yksikään luokka ei täyttynyt, lähimpänä oli MAXI I jossa osallistujia oli sentään 29/35. Toivottavasti kilpailijat viihtyivät, kioski ainakin tienäsi hyvin! Sinä päivänä nähtiin monta hymyilevää suuta ja iloisesti roikkuvaa kieltä radan onnistuttua mainiosti, ja puolet makkaroista taisi mennä makupalaksi...

Eilen tuli sitten ensimmäinen kunnon kesäpäivä. Itse kävin koirien kanssa läheisellä pikku rannalla uimassa, toisin sanoen rakit pärskyttivät ja itse istuin laiturilla heilutellen jalkojani vedessä. Oli todella lämmin, ja varsinkin Valtin pikimusta turkki imaisi kaiken lämmön itseensä - koirat siis pysyivät varsin mielellään vedessä. Tyttöset tulevat näemmä varsin mainiosti oimeen toistensa kanssa, ja Nanokin sattui olemaan leikkisällä päällä eikä toisen hyperaktiivisuus häirinnyt niin paljoa.

Tänään käväistiin tokokisoissa, Nano nappasikin hienosti ykköspalkinnon 197 pisteellä ollen luokkansa toinen! Valtin tulos jäi III-palkinnoksi sadalla ja kuudella pisteellä, mutta kyllä sitä neidistä vielä jotain tulee. Ei se pöhkö pikku koira vain tainnut jaksaa keskittyä tarpeeksi. Mutta harjoitukset jatkuvat, ja eiköhän me pian loputkin kilparadoista valloiteta! Huomenna sitten matkustetaan taas kilpailemaan, jonka jälkeen onkin muutaman päivän tauko ennen seuraavia.

Vauhtia, vauhtia!

20.06.2009 täyttyy läheinen kenttä huudoista, roiskuvasta ravasta (toivottavasti ei kuitenkaan) sekä hurjasta haukunnasta, räksytyksestä ja ulvonnasta. On nimittäin ensimmäisten Marionin järjestämien kilpailujen aika. Toivomme niiden olevan menestys - kentän vuokra kun kuitenkin maksoi pitkän pennin. Paikalle saapuu myös muutama läheisten yhdistysten pitämä myyntikoju, joten ylimääräistäkin käteistä kannattaa varata mukaan! Kennel itse järjestää tuttavien ja vapaaehtoisten voimin pienen kioskin, josta voi käydä ostamassa kuumaa mehua ja kaakaota, kahvia, sämpylöitä, makkaraa ja muuta syötävää.

Kutsu hyväksyttiin eilen VAL 'in kalenteriin, ja ensimmäinen osallistujaryöppy ilmaantui. Jostain syystä ohjeita ei tosin oltu aivan niin tarkalla silmällä luettu kuin olisi ollut mahdollista, sillä lähes kaikki jouduttiin hylkäämään ylimääräisen tagin takia! Jokaiselle lähetettiin kuitenkin muistutus takaisin päin ja kutsusivullekin laitoin selvän merkinnän asiasta, joten eiköhän kisat kohta täyteen saada.

Mutta mitäs muita uutisia sitten olisi? No, Nano sai sivunsa ja sukuselvityksen ja samoihin aikoihin kenneliin muutti uusi koira - Canyon Coyotesin vanhempi kasvatti, Clean Winner of Canyon Coyotes eli Valtti. Musta narttu pomppii ympäriinsä kuin vieteri, mikä sopiikin kuvaan, jonka sen hoikka ja kevyt rakenne antaa. Kuin vastakohta Nanolle, jota neitiä itse asiassa puolet vanhempi pomppupallo hieman häiritsee. Ei se vanhempi aina ole se rauhallisempi. Järkevämmän luonteensa ja järkkymättömyytensä ansiosta Nanosta on näemmä tullut laumanjohtaja.

Treenit on aloitettu jo aikoja sitten, ja ensiesiintymisemme kisaradoilla olivat match showt 12. päivä - molempien koirien tulos oli PUN, tosin Valttirukalle ei enää löytynyt paria. Tulevaisuuden kalenteri onkin sitten melko täynnä - tokoa ja näyttelyitä enimmäkseen, paimentamaan päästään kunhan perusrata on suoritettu ja palveluskoirakokeisiin BH-kokeen mentyä läpi.

Tästä se lähtee.

Puuskintaa, läähätystä, muutama kumea haukahdus kaikuu eteisessä. Kuuluu kolinaa, pari napakkaa käskyä, ja parin minuutin odotuksen jälkeen ovi vihdoin aukeaa. Sen takaa paljastuu nuori nainen, jonka takana makaa siisti rivi innokkaasti häntiään lattiaan paiskovia koiria lähes murhanhimoisesti kiiluvin silmin. Tervetuloa vain.

Nonih. Jospa sitä pikku hiljaa päästäisiin aloittamaankin?

Elikkä siis, alkamaisillaan on uuden kennelin, Marionin, taru. Vielä ei sivuilta löydy kuin ulkoasu ja merkintä viimeisimmästä, pienestä tapahtumasta. Piakkoin ajattelin kuitenkin jo aloittaa tekstien kirjoittelun ja toiminnan tarkemman suunnittelun, ja ensimmäiselle koiralle - suvuttomalle Nano Diorille - pitäisi rakennella sivut. Jospa se koirien ulkoasun suunnittelu olisi silti se ensimmäinen asia? Niin paljon tehtävää, niin paljon aikaa, punainen lanka täysin hukassa.

Mutta siis. Itse kennel ja alkuesittelyt.

Marion on melko pienikokoinen rakkila, vain muutaman hyvin panostetun koiran vetoinen. Rakkimusten kannalta panostetaan australialaisiin kelppeihin, luultavasti käyttöpainotteisiin, tosin mistäs sitä tietää vaikka meihin näyttelykehissäkin välillä törmättäisiin. Paimennus on yksi itsessäni kiinnostusta herättänyt laji, unohtamatta perusjuttuja, kuten pk-lajit, toko ja agility. Niiltä radoilta meihin törmää varmasti, äläkä pelkää sanoa hei ja tulla juttelemaan!

Toiminnan puolesta; kasvatusta olen ajatellut, totta kai. Liitteenä yksinkertaisesti Marion (esim. Marion Highway). Vanhemmat valitsemme kisatulosten sekä luonteen perusteella mahdollisimman tarkasti ja toisiinsa sopien (luonnollisesti). Pyrimme laatuun etenkin käytön ja luonteen osalta. Kilpailuja saatamme joskus järjestää, harvoin kuitenkin.

Ja mitäs tässä enää muuta? Linkkilistaa keräilemään, koirien ulkoasua suunnittelemaan ja tekstejä kirjoittelemaan.